silmäsairaudetHOLLANNINPAIMENKOIRIEN PEKTINAATTILIGAMENTTIDYSPLASIA JA GLAUKOOMA Hollanninpaimenkoirien silmien virtauskulmia (iridokorneaalikulma) on tutkittu Suomessa enemmän viimeisen vuoden aikana ja niissä on todettu jonkun verran epänormaaliutta n.s. pektinaattiligamenteissa (pektinaattiligamenttidysplasia). Suurin osa tutkituista koirista on ollut karkeakarvaisia hollanninpaimenkoiria. Pektinaattiligamenttidysplasia Koiran virtauskulma (iridokorneaalikulma) rajoittuu rakenteellisesti edessä sarveis- (cornea) ja kovakalvoon (sklera) ja takana värikalvoon (iiris) ja sädekehään (ciliary body). Virtauskulma kiertää siis koko sarveis- ja värikalvon ulkoreunaa 360 asteen pituudelta. Tämän iridokorneaalikulman kautta silmän kammioneste virtaa takaisin verenkirtoon. Virtauskulman etummainen ja näkyvä rakenne on n.s. pektinaattiliga-mentit. Pektinaattiligamenteissa saattaa olla näkyviä rakenteellisia muutoksia: ligamenttien alkuosat ovat yhdistyneet epänormaalilla tavalla, ligamentit ovat hyvin paksuja, pahimmillaan pektinaattiligamenttien tilalla on pelkkää kudoslevyä, jossa saatetaan nähdä vain pieniä virtausreikiä. Jos muutokset ovat voimakkaita tai suuressa osassa virtauskulmaa, on selvää, että kammionesteen virtaus vaikeutuu.
SILMÄN RAKENNEKuva: I.Walde, E.H. Schäffer, R.G. Köstlin: Atlas der Augenerkrankungen bei Hund und Katze, 1989 Pektinaattiligamenttidysplasia eli patologisesti muuttuneet ligamentit virtauskulman suuaukossa saattavat merkitä sitä, että virtauskulmassa on muutoksia myös syvem-mällä olevissa rakenteissa (goniodysgenesia). Virtauskulman tutkiminen – Gonioskopia Virtauskulmaa (iridokorneaalikulmaa) tutkitaan siihen suunnitellulla erikoislinssillä: gonioskopialinssillä (esim. Barcan Lovac- linssi). Tutkimus tehdään koiralle yleensä aina ilman rauhoitusta. Silmän pinta puudutetaan paikallisesti silmätipoilla ja silmän sarveiskalvon päälle asetetaan paksu gonioskopialinssi. Virtauskulmaa tutkitaan sitten valon ja suurennuksen avulla tämän linssin läpi 360 astetta silmän ympäri. Tutkimuksessa tehdään havaintoja virtauskulman leveydestä: onko kulma auki (=normaali), kaventunut tai sulkeutunut. Samoin arvioidaan pektinaattiligamentit ja niissä mahdolliset patologiset muutokset. Gonioskopialla voidaan todeta myös pektinaattiligamenttien alueella mahdollinen epänormaali pigmentti, kasvaimet tai iiriskystat.Gonioskopiatutkimuksen tuloksien kirjaamista varten ei ole olemassa mitään yhtenäistä tai virallista kaavaketta, mutta tänä kesänä pidetyssä jokavuotisessa yhteispohjoismaisessa silmäeläinlääkärien kokouksessa sovittiin kuitenkin joistain yhteisistä säännöistä tutkimuksen tuloksien kirjaamisessa. Koko virtauskulma: 360 astetta jaetaan neljään neljännekseen. Jos muuttuneita pektinaattiligamentteja on pienemmässä osassa kuin yksi neljäsosa virtauskulmaa, katsotaan koiran virtauskul-man olevan vielä normaali. Sen sijaan, jos muutoksia on yhdessä neljäsosassa tai suuremmassa osassa virtauskulmaa, on kyseessä pektinaattiligamenttidysplasia, joka merkitään muutoksina ¼, ½, ¾ tai 1/1 virtauskulmaa. Lisäksi tutkitaan, onko virtauskul-ma auki, kohtalaisesti kaventunut, kapea vai sulkeutunut. Ihanteellinen ikä tehdä gonio-skopiatutkimus koiralle on noin yksi vuosi. Myöhemminkin tutkimuksen voi tietysti tehdä. Glaukooma Glaukoomat ovat ryhmä neurodegeneratiivisia (hermoston rappeutuma) sairauksia. Retinan (verkkokalvo) ganglionsolut kuolevat ja silmän sisäisen paineen (IOP) nousu on usein seurausta sairaudesta. Silmän sisäistä painetta voidaan mitata silmänpainemittareilla, joita ovat esim. n.s. Schiötz-tonometri (mittaustulos muutetaan silmän sisäiseksi paineeksi lajikohtaisen muunnostaulukon mukaan) tai Tonopen (hienostuneempi ja helppokäyttöisempi laite, joka antaa IOP-arvon suoraan). Koiran normaali silmän sisäinen paine (IOP) on n. 15-25 mmHg, jos IOP nousee yli 30 mmHg, silmä on vaarassa sokeutua.Glaukoomat voidaan jakaa n.s. primääri- ja sekundääriglaukoomaan. Primääriglaukooma (mikään muu silmäsairaus ei ole osallisena IOP:n nousuun) on todettu perinnölliseksi muutamilla roduilla, esim. basset (kapea/sulkeutunut virtaus-kulma ja pektinaattiligamenttidysplasia), norjanharmaa hirvikoira (avonainen/normaali virtauskulma varhaisvaiheessa), walesin springerspanieli (sulkeutunut virtauskulma). Sekundääriglaukoomassa jokin muu silmäsairaus (esim. linssiluksaatio, melanosyyt-tien uudiskasvu tai silmän sisäinen kasvain) aiheuttaa silmän sisäisen paineen (IOP) nousun.Akuutin glaukooman oireita ovat kipu (silmän siristely ja hankaaminen), punainen silmä, ruokahaluttomuus, sarveiskalvon samentuminen (ödeemi) ja laajentunut pupilla (mydriaasi). Kroonisessa (pitkäaikainen) glaukoomassa oireet pahentuvat. Sarveis-kalvon kroonisen tulehduksen seurauksena se on ödemaattinen, verisuonitettu ja osittain pigmentoitunut. Värikalvo (iiris) surkastuu, linssi (mykiö) voi luksoitua ja silmämuna laajentuu (buphthalmos). Glaukooma vaatii aina välitöntä hoitoa: lääkehoidolla yritetään laskea silmän sisäistä painetta turvalliselle tasolle. Leikkaushoitona voidaan vielä näkevään glaukooma-silmään asentaa n.s. gonioimplantti, joka parantaa virtauskulmassa kammionesteen virtausta. Glaukooman pitkäaikaisennuste on hyvin usein kaikesta hoidosta huolimatta huono. Sokeutunut ja jatkuvasti kipeä silmä joudutaan kuitenkin melko usein lopulta poistamaan leikkauksella. Pektinaattidysplasian yhteys glaukooman syntyyn? Pektinaattiligamenttidysplasian yhteyttä glaukooman syntyyn ei täysin tunneta. Kuiten-kin koirilla, joilla on primääri glaukooma yhdistyneenä joko ahtaaseen tai sulkeutunee-seen virtauskulmaan, havaitaan usein pektinaattiligamenttien alueella yhtenäistä kudos-levyä. On myös ehdotettu, että silmässä, jossa pektinaattiligamenttien tilalla on lähes yhtenäistä kudoslevyä ja vain muutamia virtausreikiä, nämä pienet reiät tukkiutuvat helposti solumateriaalista, jota syntyy silmän sisäisen tulehduksen (uveiitti) seurauk-sena. Tällöin kammionesteen virtaus estyy ja silmän sisäinen paine (IOP) nousee. Täten vaikea-asteista pektinaattiligamenttidysplasiaa voidaan pitää glaukoomaan altistavana muutoksena virtauskulmassa. Kuitenkaan kaikille koirille, joilla on erittäin voimakasasteinen pektinaattiligamenttidysplasia tai selvästi kaventunut virtauskulma silmässään, ei koskaan kehity glaukoomaa. Myöskään hollanninpaimenkoiralla näitä yhteyksiä, eikä mahdollista perinnöllisyyttä vielä tunneta. On myös mahdollista, että pektinaattiligamenttidysplasia periytyy toisin kuin itse sairaus: glaukooma. Esimerkiksi sileäkarvaisella noutajalla esiintyy primääriglaukoomaa, johon altistavana tekijänä liittyy pektinaattiligamenttidysplasia.Tällä rodulla pektinaattiligamenttidysplasian on todettu periytyvän polygeenisesti (monen geenin kautta), mutta itse glaukooman periytyvyyttä ei ole vielä pystytty selvittämään.Tärkeätä hollanninpaimenkoirille onkin nyt kerätä gonioskopiatutkimuksilla mahdollisimman paljon tietoa niiden silmien virtauskulmista ja niissä nähtävistä muutoksista. Järkevää on tietysti jättää pois jalostuksesta glaukoomaan sairastuneet yksilöt, mutta muuten sairauden perinnöllisyyden tutkiminen ja mahdolliset siitoskäytön rajoitukset virtauskulmassa nähtävien muutosten perusteella vaativat mahdollisimman runsasta tutkimusmateriaalia. Päivi Vanhapelto ELL, SilmätarkastuseläinlääkäriEläinlääkäriasema VETSETMunkinmäentie 1502400 KIRKKONUMMIp. 09 – 2959000sähköposti: paivi.vanhapelto@kolumbus.fiOftalmologian erikoisklinikkaHelsingin Yliopistollinen Eläinsairaala |
